Hei, tiedättekö mitä – nyt se työ, floristinen mestarityö, on sitten valmis.
Vielä tehdessä tein muutamia muutoksia, kun huomasin ettei jokin asia lopulta sitten oikein toimikaan. Ja näinhän asian arvelinkin menevän.
Tämä kuvausta varten suunniteltu “viitta”, sai matkan varrella monta lempinimeä, ja lopulta kuvauksissakin sitä kyllä käytettiin hyvin monipuolisella tavalla. Oli hienoa, että sain rakennettua niin moneen taipuvan sidontatyön. Oikean asusteen, joka toimi kuvauksissa todella hyvin.
Onneksi työhuoneelta löytyi paikka, johon sain työn kivasti roikkumaan työstämisen ajaksi. Sillä sitä työstämistä kyllä riitti.
Joku kysyi, että kauanko tekemisessä meni. En osannut vastata. Paljon.
Muotoilin, trimmasin, etsin sopivaa muotoa. Haasteita tuotti se, ettei voinut mallille sovittaa välillä.
Iloitsen siitä, että yhdistin erilaisia tekniikoita ja materiaaleja. Ja sain työn taustapuolestakin kauniin – tämä liittyy edesmenneen mummuni perintöön – käsityön on näytettävä kummaltakin puolelta yhtä siistiltä, niin nurjalta kuin oikealtakin. Nurja puolikin kertoo tekijästään 🙂
Osin itsellenikin yllätykseksi tämän kokonaisuuden suunnittelin tehtäväksi kokonaan ilman kukkia. Muuta kasvimateriaalin kyllä on, mutta ei lainkaan kukkivia kukkia.
Nämä kuvat ovat vielä kuvia keskeneräisestä, mutta haluan nekin tänne tallentaa – muistiin itsellekin, että miten kokonaisuus muokkautui lopulliseksi. Vaiheiden ja kerrosten kautta.
Kuvauspaikkana meillä oli (jos minulta kysytään niin paikkakunnan upein rakennus) Lempäälässä sijaitseva Piippokeskus. Vanha historiaa huokuva punatiilinen tehdasrakennus. Omanlaisensa, kertoo tarinaa eletystä elämästä.
Meillä oli ihan mieletön kuvauspäivä! Mallina oli uskomaton Joutilan Päivi – kuinka joku voikin olla niin luonnollinen, monipuolinen, upea, taitava kameran edessä? Täydellisen meikin ja kampauksen Päiville teki Eveliina Ruuska – miten kaikki osuikin menemään niin nappiin? Ja ihan huikeita kuvia otti Perkon Markus – juuri oikea tunnelma, valot ja kaikki vangittuna valokuviin.
Niin suuri kiitos koko ryhmälle <3 Olette <3
Mestarityötä ajatellen kirjallista työtä on vielä tehtävänä paljon. Saas nähdä kuinka siinä sitten käy, hyväksytäänkö vai ei? Onneksi voi aina täydentää, jos jotain puuttuu. Tämä projekti oli joka tapauksessa tärkeä, ja onnekseni se oli mahdollista toteuttaa näin valtavan taitavien ihmisten kanssa.
Ja floristimestariopinnothan jatkuu, valmista ei ole vielä likimainkaan.
Seuraava postaus onkin hei sitten pelkkiä kuvia lopputuloksesta, maltatteko odottaa?
