Valtavan herkullinen, innostava ja tärkeä kohta mestarityön tekemisessä on meneillään. Idea ja jonkinlainen, aika vahvakin “näky” siitä, mitä on syntymässä, on olemassa. Olen selannut lukemattomia nettisivuja, Pinterestiä niin että silmissä vilistää, kirjoja, lehtiä – vaikka mitä.
Ja kypsytellyt ajatusta. Kauan. Tekemisen tavalleni on ominaista se, että kypsyttelen asioita pitkään ja hartaasti. Olen koonnut kollaaseja. Kirjoittanut asioita ylös, tehnyt listoja, luonnostellut ja hahmotellut paperille.
Olen pohtinut tunnelmia, värejä, muotoja, tekniikoita. Käytännön asioita, fiiliksiä. Aikaresursseja. Välillä ollut epävarma olo siitä, onkohan tässä koko jutussa mitään ideaa edes. Mutta en oikein osaa nyt suuntaa enää kokonaan muuttaakaan. Eli jatkan valitsemallani tiellä.
Rohkeaa, rouheaa, piikkilankaa, syksyn synkkyyttä ja väriä, tummanpuhuvaa. Näillä sanoilla projektia polkaistiin käyntiin työryhmän kanssa. Katsotaan, että mihin lopulta päädytään. Tarkoituksena on rakentaa jotain päälle puettavaa. Jotain kruunumaista sekä jotain viitan/puuhkan tms. tapaista. Vielä näyttää olevan vähän auki, kuten huomaat.
Ja nyt olen siinä vaiheessa, että testaan tekniikkaa. Teen kokeiluja, että miten tätä lähden toteuttamaan. Annan nyt materiaaleille mahdollisuuden, katson mihin ne taipuvat. Itselleni tyypillisesti kuljen ympäri työhuonetta, kotia, kellaria – mietin erilaisia vaihtoehtoja, etsin mahdollisia materiaaleja, keinoja, konsteja. Nippeleitä ja nappeleita. Ja kyllä, myönnän, säästetty on vaikka mitä. Varastoista löytyy yhtä ja toista.
Mielessä pyörivät kaiken aikaa myös muotoilun, sommittelun ja väriopin teoriat.
Tämä on kyllä tosiaan ihana vaihe, koen olevani tässä kaaoksen ja luovuuden hetkessä parhaimmillani. Mielelläni kehittelen uusia ratkaisuja ja teen kokeiluja. Vahvuudekseni ajattelen sen, että käytän rohkeasti erilaisia materiaaleja, sekoittelen erilaisia käsityötekniikoita kukkasidonnan maailmaan. Tälle tietysti taustana se, että olen opiskellut ohjaustoiminnan artenomiksi, kädentaitojen ohjaajaksi.
Aika mielettömän näköisiä ovat muuten nuo lupiinin siemenkodat, käy ihmeessä kurkkamassa ja katso ihan läheltä. Ihmeellisen kauniita kierteitä.
Tämän jälkeen on päätösten aika. Pitää päättää, että mitä teen. Tehdä lopullinen suunnitelma, lyödä lukkoon materiaalit. Tilata elävä kasvimateriaali. Paneutua kirjallisen materiaalin tuottamiseen. Ja alkaa tehdä sitä mestarityötä.
Iloitsen siitä, että varasin tälle asialle aikaa, voin uppoutua tähän maailmaan ihan rauhassa.
Ps. Jos haluat jakaa ajatuksia kanssani tästä projektista tai muutenkin, niin olisin siitä todella iloinen <3
